Viikonloppuna aloitin lomalukemistossani olevan Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinat -sarjan. Paimentyttö tuli jo luettua ja nyt on menossa Lapsenpiika.

Sunnuntaina, kun karvakuonojen lauma oli saateltu taipaleelle kohti seuraavaa asemapaikkaa, läksin biitsille. Ajoin Kaivokselaan Vetokannaksen uimakuopalle. Se olikin ihan kelvollinen uimaranta, mutta vaikka vesimittari näytti +18, en rohjennut pulahtaa vaan keskityin auringonottoon ja kirjaani.

Tänä aamuna starttasin jo heti kahdeksan jälkeen kohti Sipoon Kalkkirantaa, josta lähtee venekyyti Söderskärin majakkasaarelle. En ollut varannut lippua etukäteen, joten vähän aikaa piti jännittää mahdunko mukaan. Vene oli tosi pieni, noin 40 pääsi kyytiin ja minä olin viimeinen, joka vielä mahtui. Tunnin matka ahdettuna takimmaiselle penkille moottorin pärskeissä ja käryssä ei ollut kovin miellyttävä. Hinta-laatu-suhde reissussa ei ollut ihan kohdillaan - totesin jo tässä vaiheessa.

Perillä meille jäi reipas tunti aikaa olla maissa, koska lähtömme oli vähän viivästynyt. Saaresta suuri osa oli eristetty köysillä ja naapuriluodolle ei saanut mennä ollenkaan eli vapaata liikkumatilaa oli tosi vähän. Elokuussa rajoitteet puretaan eli olisi ollut järkevää jättää retki sinne. Majakkatorniin en viitsinyt lähteä kapuamaan, joten kiikaroin kallioilta. Ilokseni sain uuden pinnan riskilästä. Niitä oli parisenkymmentä, välillä uimassa, välillä kallioilla. Ne kävelee hauskan näköisesti pystyssä punaisen-oransseilla jaloillaan. Muuten lintu on ihan musta, lukuunottamatta valkoista siipilaikkua.

Pitkään seurasin myös kahta pikkulintua luodolla ja riippusillan kaiteella. Päädyin lopulta määrityksessäni luotokirviseen, mutten ole ihan satavarma.

Söderskäriltä palattuani ajoin Porvooseen lounaalle mieliravintolaani Fredrikan lähteelle. Herkullinen ja täyttävä soppa-salaattilounas ulkona puutarhassa, nam. Sieltä ajoin Porvoonjoen suistolle ruovikkoalueen lintutornille. Sielläkin oli lehmiä pitämässä rantaa kunnossa. Pitkospuitakin oli uusittu ja horsmia leikattu, joten polku tornille oli ihan kulkukelpoinen.

Tornista ei näkynyt juuri mitään kiikareilla, sillä kahlaajat oli kaukana lietteiköillä. Vain muutama töyhtöhyyppä oli lähempänä. Yksi ruskosuohaukka kaarteli kauemapana lokkien ahdistelemana. Olin jo lähdössä pois, kun yhtäkkiä huomasin ruovikon reunassa kurjen, ja hetken päästä sen takaa ilmestyi toinen ja sitten vielä poikanenkin. Sain rauhasssa kiikaroida niiden ruokailua.

Palasin vielä hetkeksi vanhaan kaupunkiin turisteilemaan. Yhdestä kivasta puodista lähti mukaan fleesepipo ja -kaulahuivi ensi talven viimaisia linturetkiä ajatellen. Päivä oli tämän kesän harvoja aurinkoisia lähes hellepäiviä.

Aikomukseni oli käydä Vallisaaressa jo viime kesänä, kun se avattiin yleisölle, mutta se jäi - lähinnä siksi että sieltä uutisoitiin valtaisista ruuhkista. No nyt keskiviikkona ei ollut ruuhkasta tietoakaan. Sää oli juuri ja juuri poutainen, tuulinen ja hieman kolea.

Lähdin kiertämään saarta merkittyä Aleksanterinreittiä pitkin. Heti alkajaisiksi sain eräältä lintuharrastajalta vinkin polun varressa laulavasta viitakerttusesta. Kuulinkin sen, ja heti sen perään toisen, selvästi innokkaamman laulajan, jonka onnistuin näkemään ja sain määritettyä pensaskertuksi (monen vaiheen jälkeen). Myöhemmin tapasin toisen pensaskertun saaren vastapuolella ja sekin päästi kiikaroimaan ihan lähietäisyydeltä.

Maisemat Vallisaaressa on upeat, maasto mäkistä ja metsät hienoja. Lehtipuita on paljon, etenkin haapoja, joten ruska saarella mahtaa olla tosi mahtavan värinen.

Aleksanterinkierros oli n. 3 km ja sen jälkeen matka jatkui satamakahvilan ja -laiturin kautta Kuninkaansaarelle. Maasto oli sielläkin hyvin samanlaista. Kyhmyjoutsenilla, silkkiuikuilla ja valkoposkihanhilla oli poikasia. Näin myös merimetsoja, kivitaskun, rantasipin, käpytikan, haahkanaaraan ja paljon pieniä tiaspoikasten parvia.

Ennen paluuta lauttarantaan pysähdyin salaattilounaalle satamakahvilaan. Juuri ennen vesibussin tuloa ripsautti pienen sadekuuron, mutta olin hyvässä suojassa ison lehmuksen alla.

Eilen vietin lokoisaa päivää parvekkeella kuunnellen Ylen radiokanavalta Maija Vilkkumaan kirjoittamaa ja säveltämää musikaali-kuunnelmaa nimeltään Mä halusin olla suffragetti. Se oli mukaansatempaava, joten 20 jaksoa meni kahdella istumalla ;)  Tuli ihan nostalginen olo, nuorena kun tuli kuunneltua paljon radioteatterin kuunnelmia.

Tänään perjantaina oli retkikohteena Mustasaari Seurasaarenselällä. Vesibussi vei meidät sinne ystäväni kanssa Taivallahdesta n. 20 minuutissa. Siitä on varmaan parikymmentä vuotta aikaa kun olen viimeksi siellä käynyt. Saari on saanut vanhan kahvilarakennuksen lisäksi uusia huoltorakennuksia, lisää ravintolatilaa, terasseja, lasten leikkipuiston, uimarannan ym.ym. ja kaikki todella hyvin hoidetussa kunnossa. Viereisessä Hevossaaressa oli edelleen lampaita. Tänään oli vielä ekstrakivaa ohjelmaa, kun Pukinmäen sirkuskoulun pienet oppilaat vetivät hienon shown ulkolavalla - punaisena lankana räsymatot.

Ja kahvilasta sai edelleen vastapaistettuja, muhkeita korvapuusteja.

Aloitin tänään päiväni ulkoisella kauneudenhoidolla. Nuori kosmetologiyrittäjä oli avannut uuden hoitolan Rastilaan ja olin varannut sieltä kasvohoidon kaikilla herkuilla. Se oli just niin hemmotteleva ja rentouttava kuin olin kuvitellutkin. Siinä makoillessa unohtui jopa harmitus, joka oli päällä tullessani syystä että, kehä I:llä välähti valvontakamera mun kohdalla.

Sitten oli sisäisen kauneudenhoidon vuoro - virkistystä sielulle ja ruumiille luonnon helmasta. Koska olin Rastilassa jo valmiiksi, lähdin kiertämään noin 2,5 kilometrin mittaisen Meri-Rastilan polun. Keskipäivän aikaan keskikesällä metsässä on lintujen puolesta aika hiljaista, muutaman poikasiaan ruokkivan talitiaisen ja mustarastaan sentään näin. Yhdessä kohtaa polun varressa jäin kuuntelemaan laulua, jota en tunnistanut. Lopulta näkyi laulaja itsekin ja sain määritettyä sen sirittäjäksi. Laulu muistutti vähän vanhaa poljettavaa singeriä.

Maisemat polun varressa on vaihtelevat: on matalia saaristomäntyjä, valtavia ikihonkia ja keloutuneita runkoja, joista yhdessäkin oli neljä koloa päällekkäin. Välissä on kuusia ja lehtipuita, ja rannassa sileitä kallioita ja isoja kivenlohkareita. Lenkin loppupuolelle osui komea pirunpelto. Ei hevin uskoisi, että ollaan noin 10 kilometrin päässä Hesan keskustasta.

Rastilasta ajoin Vikkullaan Porvarinlahden pohjukkaan. Siellä on lintutorni, mutta ei juuri mitään näkymää nyt, kun puut on vahvassa lehdessä. Palasin sieltä samantien vanhalle Porvoon tielle ja jatkoin ihanaan Navetta-leipomokahvilaan Sipoon puolelle. Aurinko paistoi, joten nautin myöhäisen lounaani pihan pöydässä. Samassa pihapiirissä on myös söpö Villa Nokkonen-puoti, jonka ohi ei voi kävellä poikkeamatta. Ostin pari hauskaa postikorttia.

Kotimatkalla koukkasin vielä uuden Sipoonrannan asuinalueen kautta kuolaamassa rikkaiden merenrantanäkymillä varustettuja hulppeita koteja.

Huom! tänään ei satanut yhtään pisaraa ;))

Karvakuonojen lauma tuli kyläilemään perjantai-iltana, ja yksi niistä jatkoi pienen breikin jälkeen matkaa Turkuun. Lauantaina siellä oli agilityn maajoukkueen karsintakisat, joita seurailin netistä. Jatkopaikkaa sunnuntaille ei herunut tällä kertaa.

Loppulauman kanssa käytiin iltapäivän lenkillä Vuosaaren Kallahden niemellä. Uimarannan tuntumasta lähtee kiva polku kiertäen niemen kärjen. Niemen itäpuolella kävi taas niin kova tuuli, että olisin ehdottomasti tarvinnut takin alle fleesen ja käteen sormikkaat. Eipä uskoisi, että oli 1. päivä heinäkuuta! Länsireunalla oli hieman suojaisampaa ja karvakuonotkin uskaltautui kahlailemaan. Kiikari oli mukana, mutta en bongannut mitään erityistä.

Sunnuntaina pilvet hajaantuivat aamupäivän kuluessa ja tuulikin oli kohtalaista, joten lähdimme Pukinmäkeen mattopyykille. Pyykkäreitä oli vain muutamia, joten pesupaikan sai valita vapaasti. Pian oli kolme pientä mattoamme telineillä valumassa. Enimpien vesien valumista odotellessa käytiin Kivikon pk-kentällä treenaamassa.

Illansuussa ajettiin Lanbohon Sipoonkorven kansallispuiston parkkipaikalle. Siitä lähti merkitty polku parin kilometrin päähän Fiskträskille. Tiltaltti lauleskeli jossain ihan polun vieressä, mutta en saanut näkyviin. Perillä järven rannalla huuteli rantasipi. Keräsimme kuivia risuja ja saimme aikaiseksi pienen nuotion, jonka hiilloksella saatiin juuri ja juuri käristettyä nuotiomakkarat. Ai että se on herkkua ;))

Karvakuonot oli ainoat, jotka rohkeni käydä iltauinnilla.

Tänään maanantaina olen viettänyt rentoa lomapäivää parvekkeella lueskellen ja eilisiä rippeitä grillaten.

 

 

Tiistaina lähdin ajamaan Sysmään. Siellä oli tiedossa muutamia pieniä avustavia tehtäviä perheenjäsenen muuttopuuhissa.

Vettä jaksoi sataa koko päivän, välillä enemmän välillä vähemmän. Yöpaikaksi olin buukannut huoneen entisestä viljamakasiinista. Sinne oli muutama kilometri Sysmän keskustasta, mutta ilman navigaattoriin asetettua osoitetta, en olisi perille löytänyt. Muita majoittujia ei ollut, joten koko makasiini eli 5 huonetta oli yksin minun. Vähän mua huolestutti, kun ulko-ovea ei saanut lukkoon, ainoastaan huoneen ovessa oli haka sisäpuolella. Mutta emäntä vakuutti, ettei sinne ketään ole koskaan eksynyt. Sateen ropina, katolla hyppivät linnut ja/tai oravat, tuulessa hakkaavat puunoksat ja mitkä liekään kaikki rasahdukset ja rapinat säpsähdytti mut hereille monta kertaa yössä. Kylmäkin oli, onneksi olin saanut huoneeseeni irtopatterin. Eli eipä tullut aamulla mieleenkään pulahtaa järveen, vaikka ihan sen äärellä olinkin.

Läksin kotimatkalle pienempää tietä Asikkalan ja Vääksyn kautta. Maisemat olivat kauniita: peltoja, komeita metsiä ja järvinäkymiä vuorotellen. Pulkkilan harjulla tie kiemurtaa kapeaa kannasta ihan kuin Punkaharjulla.

Asikkalan keskustasta löytyi söpö Sisustuskahvila Kardemumma, jossa oli myynnissä kaikenlaista ihanaa pikkutavaraa, mutta tyydyin nauttimaan vain herkullisen marjapiirakkapalan kahvin kera. Edellisenä päivänä käytiin Sysmässä samantyylisessä sisustuspuoti-kahvilassa.

Poikkesin vielä Lahden eteläpuolella Kärkkäisen "tavarataivaaseen". Siellä tein ison investoinnin vaelluskenkiin. Mukaan lähtivät nupukkinahkaiset Lowa Mauria goretexit. Ne soveltuvat monipuoliseen retkeilyyn ja vaeltamiseen kaikkina vuodenaikoina. Haaveena siintää josko joskus tulevaisuudessa pääsisin Alpeille vaeltamaan. Sitä ennen ne on ajettava sisään täällä kotikulmien pikkuretkillä.

Tänään sade taukosi ja aurinko paistoi aamusta alkaen. Ystävien kesken oli sovittu iltapäiväksi tapaaminen terassilla. Niinpä valtasimme rantatuolit sopivasti ennen suurempaa ryysistä Allas Sea Poolilta. Ei päästy päivänvarjon alle, joten kohta siinä oli jo liiankin kuuma. Virvokkeet nautittuamme lähdettiin etsimään ruokapaikkaa, ja päädyttiin lopulta mukavaan, konstailemattomaan italialaiseen ravintolaan Etelä-Espalla.