Aloitin tänään päiväni ulkoisella kauneudenhoidolla. Nuori kosmetologiyrittäjä oli avannut uuden hoitolan Rastilaan ja olin varannut sieltä kasvohoidon kaikilla herkuilla. Se oli just niin hemmotteleva ja rentouttava kuin olin kuvitellutkin. Siinä makoillessa unohtui jopa harmitus, joka oli päällä tullessani syystä että, kehä I:llä välähti valvontakamera mun kohdalla.

Sitten oli sisäisen kauneudenhoidon vuoro - virkistystä sielulle ja ruumiille luonnon helmasta. Koska olin Rastilassa jo valmiiksi, lähdin kiertämään noin 2,5 kilometrin mittaisen Meri-Rastilan polun. Keskipäivän aikaan keskikesällä metsässä on lintujen puolesta aika hiljaista, muutaman poikasiaan ruokkivan talitiaisen ja mustarastaan sentään näin. Yhdessä kohtaa polun varressa jäin kuuntelemaan laulua, jota en tunnistanut. Lopulta näkyi laulaja itsekin ja sain määritettyä sen sirittäjäksi. Laulu muistutti vähän vanhaa poljettavaa singeriä.

Maisemat polun varressa on vaihtelevat: on matalia saaristomäntyjä, valtavia ikihonkia ja keloutuneita runkoja, joista yhdessäkin oli neljä koloa päällekkäin. Välissä on kuusia ja lehtipuita, ja rannassa sileitä kallioita ja isoja kivenlohkareita. Lenkin loppupuolelle osui komea pirunpelto. Ei hevin uskoisi, että ollaan noin 10 kilometrin päässä Hesan keskustasta.

Rastilasta ajoin Vikkullaan Porvarinlahden pohjukkaan. Siellä on lintutorni, mutta ei juuri mitään näkymää nyt, kun puut on vahvassa lehdessä. Palasin sieltä samantien vanhalle Porvoon tielle ja jatkoin ihanaan Navetta-leipomokahvilaan Sipoon puolelle. Aurinko paistoi, joten nautin myöhäisen lounaani pihan pöydässä. Samassa pihapiirissä on myös söpö Villa Nokkonen-puoti, jonka ohi ei voi kävellä poikkeamatta. Ostin pari hauskaa postikorttia.

Kotimatkalla koukkasin vielä uuden Sipoonrannan asuinalueen kautta kuolaamassa rikkaiden merenrantanäkymillä varustettuja hulppeita koteja.

Huom! tänään ei satanut yhtään pisaraa ;))