Viikonloppuna aloitin lomalukemistossani olevan Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinat -sarjan. Paimentyttö tuli jo luettua ja nyt on menossa Lapsenpiika.

Sunnuntaina, kun karvakuonojen lauma oli saateltu taipaleelle kohti seuraavaa asemapaikkaa, läksin biitsille. Ajoin Kaivokselaan Vetokannaksen uimakuopalle. Se olikin ihan kelvollinen uimaranta, mutta vaikka vesimittari näytti +18, en rohjennut pulahtaa vaan keskityin auringonottoon ja kirjaani.

Tänä aamuna starttasin jo heti kahdeksan jälkeen kohti Sipoon Kalkkirantaa, josta lähtee venekyyti Söderskärin majakkasaarelle. En ollut varannut lippua etukäteen, joten vähän aikaa piti jännittää mahdunko mukaan. Vene oli tosi pieni, noin 40 pääsi kyytiin ja minä olin viimeinen, joka vielä mahtui. Tunnin matka ahdettuna takimmaiselle penkille moottorin pärskeissä ja käryssä ei ollut kovin miellyttävä. Hinta-laatu-suhde reissussa ei ollut ihan kohdillaan - totesin jo tässä vaiheessa.

Perillä meille jäi reipas tunti aikaa olla maissa, koska lähtömme oli vähän viivästynyt. Saaresta suuri osa oli eristetty köysillä ja naapuriluodolle ei saanut mennä ollenkaan eli vapaata liikkumatilaa oli tosi vähän. Elokuussa rajoitteet puretaan eli olisi ollut järkevää jättää retki sinne. Majakkatorniin en viitsinyt lähteä kapuamaan, joten kiikaroin kallioilta. Ilokseni sain uuden pinnan riskilästä. Niitä oli parisenkymmentä, välillä uimassa, välillä kallioilla. Ne kävelee hauskan näköisesti pystyssä punaisen-oransseilla jaloillaan. Muuten lintu on ihan musta, lukuunottamatta valkoista siipilaikkua.

Pitkään seurasin myös kahta pikkulintua luodolla ja riippusillan kaiteella. Päädyin lopulta määrityksessäni luotokirviseen, mutten ole ihan satavarma.

Söderskäriltä palattuani ajoin Porvooseen lounaalle mieliravintolaani Fredrikan lähteelle. Herkullinen ja täyttävä soppa-salaattilounas ulkona puutarhassa, nam. Sieltä ajoin Porvoonjoen suistolle ruovikkoalueen lintutornille. Sielläkin oli lehmiä pitämässä rantaa kunnossa. Pitkospuitakin oli uusittu ja horsmia leikattu, joten polku tornille oli ihan kulkukelpoinen.

Tornista ei näkynyt juuri mitään kiikareilla, sillä kahlaajat oli kaukana lietteiköillä. Vain muutama töyhtöhyyppä oli lähempänä. Yksi ruskosuohaukka kaarteli kauemapana lokkien ahdistelemana. Olin jo lähdössä pois, kun yhtäkkiä huomasin ruovikon reunassa kurjen, ja hetken päästä sen takaa ilmestyi toinen ja sitten vielä poikanenkin. Sain rauhasssa kiikaroida niiden ruokailua.

Palasin vielä hetkeksi vanhaan kaupunkiin turisteilemaan. Yhdestä kivasta puodista lähti mukaan fleesepipo ja -kaulahuivi ensi talven viimaisia linturetkiä ajatellen. Päivä oli tämän kesän harvoja aurinkoisia lähes hellepäiviä.