Kova tuuli ja kalsea keli jatkuivat tänäänkin, mutta lähdin nyt paremmin varustautuneena Espoon Laajalahdelle. Ajoin Villa Elfvikin pihaan ja suuntasin siitä luontopolulle. Jo talon nurkalla tapasin ensimmäiset punarinnat.Västäräkkejä, rastaita, peippoja ja tiasia näkyi myös polun varressa.

Lintutornilla kävi niin kova tuuli, että kiikaroimisesta ei oikein tullut mitään. Sain kuitenkin näkyviin laulujoutsenparin, muutamia harmaahaikaroita, ainakin kuusi jalohaikaraa, punajalkaviklon ja lukemattoman määrän ilmassa risteileviä pääskyjä. Kauempana lahden yllä kaarteli myös ruskosuohaukka ja lokkeja. Ihan tornin vieressä olevassa pöntössä kirjosiepolla oli vielä ruokittavia. Myöhemmin näin talitiaisen poikasia, jotka osasivat jo lentää. 

Jatkoin matkaa polulle kohti Otaniemenä ja Maarin tornia. Ohitin rantaniittyä hoitavan lehmälauman. Pitkospuilla vilahti muutaman kerran sisiliskoja. Polun varrella ruovikossa ja pensaikossa kuului jos minkälaista sirkutusta ja säksätystä, joista lajimääritys ei onnistunut. Harmaasiepon ja pajusirkun sain sentään niin näkyviin, että tunnistin ne.

Heti Maarin torniin päästyäni muutamat ystävälliset lintumiehet antoivat kuuman vinkin: lahdella kalasteli pikkutiira. Eikä mennytkään kauaa, kun sain sen kiikariini. Vesirajassa istuskeli muutamia räyskiä, lapin- ja kalatiiroja, joten niihin verrattuna pikkutiira todellakin oli nimensä veroinen. Sen lentotyyli on vähän kuin tervapääskyn ja ahkerasti se teki syöksyjä veteen ja sitten taas istui rannalle miettimään. Muutaman kerran se lensi aika läheltä tornia, jolloin keltainen nokka erottui selvästi.

Lahdella oli paljon muutakin linnustoa: nokikanoja, monia sorsia, lokkeja, harmaahaikara, töyhtöhyyppiä, valkoposki- ja kanadanhanhet poikasineen, paljon pääskyjä, ruskosuohaukka (ehkä sama kuin Elfvikin tornilla).

Elfvikin luontotalolta lintutornille johtaa leveät ja hyväkuntoiset pitkokset:

Perinnemaiseman hoitajat työsään:

Kuvan perusteella voisi luulla olevansa kaukanakin erämaassa, mutta äänimaisema ei anna erehtyä: Kehä I menee noin 100 metrin päässä ja Helsinki-Vantaan koneet jylisee yläpuolella. Kun vielä kova tuuli pauhasi korvissa, ei lintujen ääniä paljon kuulunut.